Blogi

Kaksi romaania vuodessa

Kerroin aiemmin, että solmin Bazarin kanssa lähes samaan aikaan kaksi kustannussopimusta. Nyt kun toisen romaanini tiedot ovat julkisia, pääsen kertomaan myös julkaisuaikataulusta ja siihen liittyvästä prosessista tarkemmin. Esikoiskirjani Kunnes kukkivat puut ilmestyy huhtikuussa ja toinen romaanini Kaikki lokakuun taivaat vajaa puoli vuotta sen jälkeen eli lokakuussa 2022. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

 

Täytyy malttaa päästää irti

 

Jossain kohtaa kirjailijan on päästettävä irti käsikirjoituksestaan, olin lukenut siitä aiemmin ja tiesin sen kuuluvan prosessiin. Kun kustannustoimittajani kehotti minua vuodenvaihteessa hyvin ystävällisesti päästämään irti tekstistäni, olin yllättynyt. Nyt jo? Nytkö on tehty kaikki voitava? Jonkin aikaa taisin vielä tämän kehotuksen jälkeen taittovedosta viilata, kunnes ymmärsin hänen olevan oikeassa.

Osittain luopumisen tuskaa helpotti tieto siitä, että minun on todella siirryttävä eteenpäin, jos mielin saada toisen romaanini käsikirjoituksen syksyksi julkaisukuntoon, kuten kustantamon kanssa olin sopinut. Ei se silti helppoa ollut, vaikka olinkin väsynyt ja jopa kyllästynyt koko tarinaan. Tuntui vaikealta lukita lauseet ja sanavalinnat lopullisesti.

Jollakin tavalla vieläkin ajattelen, etten ole lähettänyt teosta matkaan, koska sitä ei ole julkaistu. Miellän Kunnes kukkivat puut -romaanin leijuvan jossain välitilassa. Aivan kohta tarina saa siivet, ja minä näen, minne ne kantavat.

 

Täytyy hypätä

 

Taisin pitää viikon verran kirjoittamisesta taukoa, minkä jälkeen siirryin työstämään Kaikki lokakuun taivaat –romaanin käsikirjoitusta. Tapasin kustannustoimittajan, ja pohdimme, millaiset kerronnalliset ratkaisut kehittäisivät käsikirjoitusta oikeaan suuntaan. Olin innoissani, mutta tarinasta toiseen hyppääminen tuntui aluksi vaikealta. Etenkin, kun olin jo aiemmin työstänyt kyseistä tekstiä kilpailua ja kustantamokierrosta varten pitkälle ja kirjoittanut sen muutamaan kertaan uudestaan. Mielestäni käsikirjoitus oli huomattavasti valmiimpi kuin esikoiskirjani käsikirjoitus sopimuksentekovaiheessa. Olisihan muutama kustantamo ollut valmis julkaisemaan sen vain pienin viilauksin. Toisaalta olin kiinnostunut rakentamaan tarinan vielä kerran uudelleen, toisaalta ajattelin, että mitä nyt vielä. Mitä annettavaa minulla on?

Selvästi tähän tarvittiin aikaa ja työtä. Sitä, että istuin koneeni ääreen ja kirjoitin. Ajattelin asiat auki kirjoittamalla. Huomasin, että tarina ei ollut millään tavalla valmis, ei lähelläkään valmista. Oikeastaan se ei ollut ollenkaan sellainen kuin halusin. Olen todella kiitollinen Bazarin kaunokirjallisuuden toimituspäällikölle ja kustannustoimittajalleni, sillä he ovat osanneet kysyä oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan. Olen kiitollinen, etteivät he kelpuuttaneet käsikirjoitusta sellaisenaan, eivätkä antaneet sen riittää minulle itsellenikään.

Tällä hetkellä kirjoitan päähenkilön osuuksia lähes kokonaan uudestaan. Tiedän nyt selvästi, mihin suuntaan haluan mennä. Tarvitsen vain kirjoitusaikaa, intoa kyllä riittää! Olen iloinen, että heittäydyin käsikirjoitukseni vietäväksi. Vasta nyt osaan aavistaa, millainen on Kaikki lokakuun taivaat, millainen sen oli koko ajan tarkoitus olla. Se tarvitsee ja ansaitsee yhtä paljon aikaa kuin esikoiseni, ellei enemmänkin.

 

Täytyy hallita aikaa

 

Huonoja uutisia: aika on hyvin rajallista. Olen koko prosessin ajan jatkanut päivätyössäni opettajana. Se on mieluisaa vastapainoa yksin puurtamiselle mutta vaatii myös veronsa. Ja työpäivän jälkeen alkaa uusi työpäivä. Kun kaikki asiat ovat uusia, myös perehtyminen vie paljon aikaa. Vaikka en voi vaikuttaa Kunnes kukkivat puut -kirjan sisältöön, kirjan julkaisuprosessiin liittyy paljon muuta tehtävää. Kustantamo hoitaa suurimman osan asioista, mutta totta kai kirjan julkaisu teettää töitä myös kirjailijalla. Tietysti haluan kertoa lukijoille romaanistani, järjestellä julkkarijuhlia ja muita julkaisuun liittyviä käytännön tehtäviä. Tällä viikolla minua haastateltiin ensimmäistä kertaa. Täytyi sukeltaa hetkessä esikoisromaanin päähenkilön mielenliikkeisiin, puhua kirjan teemoista ja kirjoittamisen alkumetreistä, vaikka toisaalla tekeillä oleva käsikirjoitus vaati huomiota. Limittäiset käsikirjoitusprosessit tarkoittavat sitä, että lähes päivittäin on hallittava kahden eri kirjan maailmat.

Olen ymmärtänyt, että moni lepää hetken kirjan valmiiksi saatuaan, hoitaa julkaisuun liittyviä järjestelyjä ja ehkä siinä samalla aloittaa uuden tarinan tai jatkaa jotakin keskeneräistä työtä. Olen toiminut samoin, mutta kohdallani kaikki on vain tapahtunut nopeutetusti.

 

Täytyy nauttia

 

Tällä hetkellä miellän kuitenkin kiireen enimmäkseen positiiviseksi asiaksi. En jaksaisi kirjoittaa, en kirjoittaisi, ellen niin paljon nauttisi siitä. Joku kysyi, mitä teen sitten kesällä, kun Kunnes kukkivat puut on ilmestynyt ja Kaikki lokakuun taivaat on valmiina oikolukua varten. Aionko sitten levätä? Aion. Mutta aion muutakin. Työnimi projektille on jo olemassa, sillä tämähän on minun unelmani.

Scroll to Top